Olen joskus ollut lähestulkoon intohimoinen jääkiekkofani. Noin kaksikymmentä vuotta sitten. Siinä samassa hypessä kuin kaikki muutkin Suomen ensimmäisen MM-kiekkokullan aikaan. Jännästi sattui, että silloin kaikki tuntuivat tykkäävän jääkiekosta ja yllättäen voittajista tuli juhlittuja sankareita yhdessä yössä. Olihan se kyllä kova juttu. Mutta kun katsoo esimerkiksi Timo Jutilan nykyistä olemusta "rillailemassa" niin toivoisi, että Timo olisi edes harrastetasolla jatkanut pelaamista. Tuosta ajasta on jäänyt muistiin vaan "Liisa kentällä" eli Marko Kiprusoff takatukkineen.
Tämän jälkeen tuli teinivuodet ja Jokeri-fanitus, tosin hyvin lyhyeksi aikaa silloin. Yhtään matsia en nähnyt, mutta koska joukkueessa oli hyvännäköisiä pelaajia, niin sieltä löytyi joku suosikki. Ei enää tässä kohtaa aavistustakaan, kuka se mahtoi olla, muistan vaan sen, että joka ikisen kirjeen kulmaan piti hästäkin kanssa laittaa pelaajan numero, niin saatiin tyttökavereiden kesken tapella siitä että onko se nyt hyvännäköinen vaiko ei.
Jokerit on edelleenkin SE joukkue.
Sitten tapahtui elämä ja jääkiekon seuraaminen jäi. Kunnes taas pari vuotta sitten aloin elämänmuutosten myötä seurata sitä uudelleen. Minusta tuli lähestulkoon lätkäleski, kun nykyisen kumppanin piti nähdä joka ikinen Jokerien ja Suomen peli. Ja NHL-pelejä myöskin toisinaan. Siinähän sitä sohvalla seurana istui ja kyseli tyhmiä. En muuten vieläkään tiedä mikä on paitsio. Kyllä, se on minulle selitetty sen kymmenen kertaa vähintään, mutta en ymmärrä sitä sen paremmin sanallisesta kuin kuvallisesta selityksestä. Se vain on ja säilyy mysteerinä.
Jääkiekko (samoin kuin mikä tahansa muu joukkuelaji) on järkeistettynä ja selittämällä avattuna aivan älyvapaata toimintaa. Miettikää nyt itsekin hetki. Lauma hikisiä ukkoja pitkien mailojen kanssa yhden pikkuruisen kumilätkän perässä. Luukulle on laitettu porukan suurin kaveri, jonka tehtävä on pitää se kumiläppyrä pois häkistä. Ja se luukku ei ole iso. Verrattuna vaikkapa jalkapalloon, jossa maalia vahtii taatusti se joukkueen pienin kaveri, mutta maali itsessään on hehtaarin luokkaa. Noin suunnilleen. Mutta ei jääkiekossa. Kiekko tulee kohti noin kahtasataa, eka ajatus ois itsellä varmaan lähteä karkuun, että ei perkele tästä selviä hengissä. Onneksi minä en olekaan se, joka sitä maalia siellä vahtii. Toisaalta, voishan siitä syntyä ihan mielenkiintoinen tilanne, jos maalivahti ei uskaltais ottaa kiekkoa kiinni, vaan poistuisi aina paikalta. Toinen mitä oon miettinyt, niin entäs jos maalivahdille sattuu tulemaan pahemman luokan vessahätä kesken pelin? Voiko se heiluttaa kättä valmentajalle et nyt tarviis mennä, ei pysty pidättämään enää yhtään? Että joo, mä näen että vastustaja tulee kohti ku tiejyrä mut nyt on PAKKO päästä. Peli poikki ja ootellaan? Kakkosveska luukulle siksi aikaa? Mainoksille? Antti Mäkinen kertomaan mihinkään liittymätöntä juttua kuten yleensä kesken selostuksen?
Tähän tuntuu liittyvän myös moninaisia lieveilmiöitä. Muun muassa ainakin mieheni mielestä elämän mullistava peli nimeltä "Hockey Arena". Tilastoja tilastojen perään ja hirveetä vääntöä. Elämästä ja kuolemasta siellä taistellaan, jos häntä on uskominen. Voitettua ollaan melkein torilla. Hoppee on yhtä häppee ku oikeassakin elämässä. Ja rahaa on miljoonia. Jos joku ei tiennyt, niin kyse on jääkiekon managerointipelistä, jota pelataan useissa maissa Suomen lisäksi. Löytyy myös Hockey GM. Ja näiden lisäksi luonnollisesti kaikkien eri pelikonsolien versiot NHL-vuosisejase-pelistä. Miksei SM-liigaa ole saatu peliksi? Tai no, muutaman liigamatsin runkosarjasta katsoneena ymmärrän kyllä miksi ei.
Mut ehdottomasti pahinta tässä on se, että sohvalla istuessa oppii myös jotakin. Tieto ja sanasto tarttuu päähän kuin itsestään. Miun päässä kovalevy savuaa jo muutenkin, niin ei mitään jääkiekkonippelitietoa sinne ennään mahdu. Ja se, että pelistä alkaa oikeasti ymmärtääkin jo jotain. Ja nähdä tilanteita. Kun aikaisemmin jääkiekkoa katsoin, niin äijä huutaa vieressä "oijoijoi kato mikä tilanne aijaijai voivoivoi" ja ite on että "missähän vitussa lie koko kiekko", saati että ois nähny mitään tilannetta missään. Hyvä jos huomaa kiekon menevän maaliin. Ja sitten tämä vouhotus jostain yhestä pelaajasta. HEI KAMOON niitä on siellä laidalla ja kentällä kakskytä muutakin, niin ei kun kaikki näkee vaan sen yhden. Niinku nyt vaikka Patrik Laine. Tulee nimittäin joka tuutista ja hyvä ettei oo liitetty jollain aasinsillalla joka ikiseen jääkiekkouutiseen jotenkin. Vaikka vain sivulauseessa. Mutta toki, hyvä on että menestyy.
Vielä muutama vuosi sitten en ois uskonut sitä, et kommentoin peliä tyyliin "olipa nätti maali" ja "miten vitussa tuosta ei muka rangaistusta tullu" ja "ei se tuokaan tuomari mittään näe, helevetin puusilimä" ja ehkä eniten helmenä lähestulkoon jokaisessa Jokeri-pelissä "maksettu tuomari, eihän ne voi antaa Jokereiden voittaa kun menis maine". Voihan sitä tuollakin perustella miksi ei suju, mut totuushan on se, että kyseessä useimmiten aivan paskaa peliä. Kun ei vaan osata. Vastustaja tekee maalin jolla tulee tasoihin ja siinä sulaa koko joukkue. Kolmanteen erään mennessä enää seisotaan kentällä tekemättä mitään, sen jälkeen kun toinen erä on ollut asiantuntijoiden mukaan "vaikea".Tosin nyt paria viimeistä peliä on ollut ilo seurata, on ollut tekemisen meininki ja hupia koko rahan edestä.
Enemmän kuitenkin ehkä kyseinen laji on aiheuttanut useita "mitäs helvettiä"- juttuja. Et eihän tämä nyt näin toimi. Mitenkään. Mies on varmaan jo ihan kypsä loputtomaan kysymystulvaan: "Miks se teki noin, miks tästä tuli tällainen rangaistus, millä perusteella toi nyt noin meni, tarkottaako toi koukkimista...". Toinen haluais vaan rauhassa kattoo jääkiekkoa mut miun kanssa se on lähinnä mahdotonta. Yritettiin kerran kattoo jalkapalloa. Se se vasta olikin mahdotonta. En ollut varmaan hetkeäkään hiljaa ja minuun iski kyselyikä välittömästi kun aloituspotku oli tehty. Tiedän jalkapallosta vielä vähemmän kuin jääkiekosta ja jalkapallo on mielestäni yksi maailman turhimmista lajeista. Yhteenvetona voisin todeta, että tyypit menee sinne kentälle esittelemään uusia hiustyylejään ja ilmeiseti myös koe-esiintymään tulevia leffoja varten. Sen verran hyviä näyttelijäsuorituksia on jalkapallokentillä nähty. Usein puhutaan siirroista toiseen joukkueeseen niin ei, luulen vakaasti että leffayhtiöt palkkaa näyttelijöitä suoraan jalkapallokentiltä, "siirto" on vain hämäystä ja salajuoni. Oikeasti nää kaverit on jossain filmiyhtiön hommissa töissä näyttelemässä. Yleensä loukkaantunutta.
Mut siis niin. Sen voin taatusti taata, että en ainakaan perinteisten lasien läpi kyseistä lajia katsele. Enkä kyllä rakkaudesta lajiinkaan (vielä). Mut jotain yritän vääntää. Jos tästä vaikka joku sais vertaistukea? Sen verran vielä tähän loppuun, että jääkiekko on tämän kaiken lisäksi aika tyylitön laji, ootteko nimittäin koskaan katsoneet pelipaitoja tarkemmin??? Eivät oo nättejä. Esimerkkinä LA Kingsin musta-harmaa paita. Voiko se peli oikeasti kulkea jos pelkästään paitaa katsomalla masentuu ja tulee varmasti värimaailmasta sellainen olo, että on betonia kaadettu niskaan eikä oikein luistin kulje kun on jotenkin raskas olo. Missä ovat neonvärit? Kiva keltainen? Pirtsakka pinkki? Lempeä vaaleanvihreä?
